maanantai 7. marraskuuta 2011

Niin siinä sitte kävi

että keskenmeno siellä on. Kyllä mun "äidinvaisto" oli oikeessa ku tiesin raskauden alussa että nyt olen raskaana jo ennen testiä, ja nyt tiesin että on mennyt kesken.

Olen itkenyt tätä niin paljon jo etukäteen että en ole jaksanut tänään itkeä kuin autossa matkalla ultrasta kotiin. Jokin defenssi ilmeisesti päällä, nyt ei edes itketä enää. Ollaan oltu koko päivä liikkeellä jotta ei tarvitse ajatella mitään. Katomassa uusia keittiön kaappeja, ostamassa mulle uus puhelin ja äsken olin vielä koiran kanssa juoksemassa (jotain hyvää tässäkin päivässä, 5-6km taittui suht vaivatta 36min sisään vaikka viimeks juossu varmaan 1,5 - 2 vuotta sitten..)
Eli sitä odotellessa, että suru tulee jostain kulman takaa :( Kyllä tietty nytki suren, mutta jotain hysteeristä itkukohtausta odottelen koska pakkohan sen on tulla. Ehkä mun psyyke ei vaan pysty käsittelemään sitä just nyt.

Huomenna naistentautien polille tarkempiin tutkimuksiin jotta nähdään miten tästä edetään. Perjantaihin mulla on saikkua, mut jos siellä päädytään johonki muuhun kuin pelkkään seurantaan, niin saan varmaan vielä ainakin viikonlopun. Eihän se pulssilääkäri tajunnut, et mä olen vuorotyöläinen enkä mä huomannut myöskään sanoo.
En tiedä mitä toivoisin, lääkkeellistä vai kaavintaa. Oon ymmärtänyt että noi lääkkeet tuottaa aika ikävää pahoinvointia yms? Toisaalta ajatus kaavinnastakin pelottaa mut se sentään kai tapahtuu nukutuksessa. Sinänsä se vois olla helpoin..?
Kauhea jotenki kirjoittaa tällasesta, kun vielä hetki sitten siellä masussa oli mun oma lapsi ja nyt jotakin, mikä pitäis saada ulos :( En mä todellakaan suhtaudu tähän näin kliinisesti miltä tää kuulostaa. En vaan pysty käsittelemään tätä asiaa vielä :'(

5 kommenttia:

  1. Eipä tähän oikein muuta voi sanoa kuin jaksamisia molemmille!

    VastaaPoista
  2. No voihan paska :( Miksi näitä on nyt niin paljon?? Ei tajua. Alkaa itselläki olla sellainen olo että jos joskus saa edes sen plussan niin voiko siihen uskoa. Jaksamista ja voimia surun keskellä, mikäli ja kun se tulee <3

    VastaaPoista
  3. Inhottavaa kuulla huonoja uutisia. :/ Paljon voimia teille molemmille! <3

    VastaaPoista
  4. Eikä... :( voimia ja halauksia sinulle! <3

    VastaaPoista
  5. Pahoittelut ja hurjasti jaksamisia.<3
    Mun ensimmäinen keskenmeno(vk9 ja risat) tuli itsestään ulos ja kivut oli samaa tyyliä ku lääkkeellisessä joskin entistä pahemmalta tuntu se et niitä joutu itkeä yksin kotona. Joten ku viime toukokuussa sain toisen keskenmenon ni valitsin kaavinnan(vk 10+). Oli se paljon helpompaa ku nukutuksessa tehtiin ja sen jälkeen sai niin vahvaa kipulääkettä(jos halus...) ettei jaksanu ees enään itkeä.
    (mulle tosin tuli sit komplikaatioita ja jouduin sairaalaan.)
    Mut silti suosittelen jos näin voi sanoa :(

    Anteeks pitkä tarina mut toivotaan et oli ees jotain apua valinnassa.

    VastaaPoista