8+0

Ohoh, taas yks viikko vierähtänyt. Kirjoittamatta... Oireista päätellen masuasukki on hengissä. Pahoinvointia, väsymystä, rintojen kipeyttä. Tämän viikon torstaina olis ensimmäinen neuvola. Toivottavasti siellä varataan jo ultra, en malttais odottaa että nään, onko tuolla oikeesti joku kasvamassa. Se tuntuu niin vaikeelta uskoo! Jos joku pystyy nyt todistamaan sen mulle, niin sitten voin alkaa oikeesti iloitsemaan tästä ja nauttimaan pahoinvoinnistaki :D

Olen "joutunut" syömään tosi paljon nyt, pitääkseni huonon olon loitolla, ja tulee syötyä kaikenlaista. Näin painajaista, että olin lihonut aivan muodottomaks järkäleeks! :D Lisäks kun en oo käynyt salillakaan vielä, tunnen oikeen kun kovalla työllä hankitut lihakset surkastuu hetki hetkeltä. Se ottaa välillä koville. Että joutuu luopumaan tietystä elämäntavasta vähäksi aikaa. Kaipaan sitä treenin jälkeistä tunnetta, ku on antanu ihan kaikkensa, lihakset on hapoilla.

 Vaikka alkaisin toisella kolmanneksella treenaan uudestaan, niin ei sitä samallailla voi. Saati sitten kun on pieni vauva, mihin mä sen pistän siks ajaks? :D Mun täytyy varmaan tottua sihen ajatukseen, et musta ei nyt tullut maailman vahvinta naista. ;) Mä en ehtinyt. Mut musta tulee äiti. Se on paljon suurempi, ja tärkempi haaste.
Eikä mun tarvii liikkumisesta kokonaan luopua ikinä. Ehkä alan harrastaa voimanostoo uudestaankin synnytyksen jälkeen jos vaan keksin kuka hoitaa lasta sillä aikaa.

Mun pitäis alkaa lukea lääkehoidon tenttiin joka on tänään. Apua.
Tekis mieli kyllä vielä vilkasta, mitä kohdussa tapahtuu huomenna alkavalla yhdeksännellä viikolla. Hassua, niin pitkällä jo! Baby on nyt vissiin sellanen pavun kokoinen :)

Ps.139: 13-18
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut. 14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen. 15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. 16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut. 17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä! 18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. 

7+1

Kahdeksas raskausviikko alkamassa. Pahoinvointia edelleen, väsymystä ja lisäksi mieli jostain syystä matalalla kokoajan. Mikään ei huvita enkä mitään saa aikaiseksi. Kouluhommat niin rästissä, että olen menettänyt toivoni ihan täysin. Kämppä on täysi kaaos, enkä senkään eteen saa tehtyä mitään. :( Että tällasella mielellä. Tänään ja huomenna vapaa töistä, to aamuvuoro, ja kaikkina kolmena päivänä koulua. Tuntuu turhalta mennä kun tiedän, etten näistä kursseista kuitenkaan pääse läpi kun en saa tehtyä etätehtäviä.

Eilen työkaveri vielä "piristi" mua kertomalla kuinka hänen sukulaistytöllä oli mennyt raskaus kesken viikolla 10, ja se oli huomattu vasta 12.viikon ultrassa. Tuli taas sellainen olo, et turhaa tää kaikki. Miten ihmiset ylipäätään lisääntyy, kun tuntuu et joka toisella menee kesken tai ei tuu raskaaksi ollenkaan. Nyt masentaa just ihan kaikki.........Angst.

Eniten tällä hetkellä ahdistaa ehkä raha. Ja sen puute lähinnä. Me ollaan kaks hoitoalan matalapalkkasimmissa hommissa työskentelevää ihmistä ja tiedän et se asia ei tule muuttumaan. Tää on meidän ala, eikä korkeakoulu opinnot kiinnosta pelkästään rahan takia kumpaakaan, kun työ on kuitenki mukavaa.
Mitä me voidaan tulevaisuudessa tarjota meidän lapselle? Mä olen perheestä jossa on aina jouduttu laskemaan joka sentti. Mun onnekseni meidän perhe asu alueella jossa oli vielä paljon heikompiosasia ku me, eli ei tarvinnu hävetä rahan puutetta kavereille. Mut K:n kanssa me taas asutaan pienemmässä kaupungissa jossa melki kaikki tuntee toisensa ja tulot on yleisesti ottaen isommat ku meillä. Kävelen koiran kanssa tuolla uudella omakotitaloalueella ja mietin, että me ei tulla koskaan asumaan noin. Me tullaan aina asumaan rivitalossa. Meidän lapsella ei tuu olemaan merkkivaatteita eikä omaa ponia.
Viihdyn tässä kaupungissa tosi hyvin, mutta musta tuntuu, että mä jossain vaiheessa haluan muuttaa täältä pois. Johonkin isompaan paikkaan, jossa lapsen ei tarvii tuntee itteensä aina huonompiosaseks ku muut.

Jos me nyt yleensäkään saadaan pitää tätä lasta.

Kauheeta valitusta tuli näköjää nyt :( Mut tältä musta vaan tällä hetkellä tuntuu. Tiedän et mun pitäis olla onneni kukkuloilla kokoajan. Ja kyllä mä olenkin äärimmäisen kiitollinen tästä raskaudesta, jos vaan nyt kaikki menis hyvin. Kaikki asiat vaan huolettaa...Ja totesin sen itseasiassa jos silloin kun raskaustestiin tuli plussa, et tästä alkaa huoli. Mahdollisesti loppuiäksi. :D Se alkaa siitä murheesta että meneekö raskaus hyvin. Kun lapsi syntyy, se huoli ei lopu mihinkään. Kun muksu kasvaa, se huolikin varmaan vaan kasvaa! Ja mun äiti ei oo lakannut murehtimasta mun perääni vieläkään!! :D

Lupaan olla paremmalla mielellä ens kerralla kirjottaessa...

Pahoinvointia ja muuta mukavaa :(

Voin sanoa suoraan ettei oo tuntunu tää odotus kovin hohdokkaalta viime päivinä. Vatsavaivat on yllättäneet mut täysin. Jotenki kuvittelin et mä välttyisin, koska mulle ei tuu muutenkaan huono olo oikeestaan IKINÄ MISTÄÄN. Yhen käden sormet varmaan riittää laskemiseen et monesti oon oksentanu elämäni aikana. Oksennellu en tosin oo nyt vieläkään, mut pahoinvointi ei oo enää mitään "lievää etomista" kuten aiemmin.....Tänäänkin aamulla meinasin pyörtyä keittiön lattialle ennenku sain murua navan alle :O Koira tietty pyöri siinä ihan ihmeissään nuolemassa naamaa kun makasin matolla :(
Ainut millä saan aamupäivästä iltapäivään välisenä aikana pahoinvoinnin jotenki pidettyä loitolla, ni syömällä kokoajan jotain pientä...mikä johtaa iltaan mennessä siihen, että kieriskelen vatsakipujen kourissa. No eipähän sitte illalla kuitenkaan okseta enää.
Harmittaa ku tänään piti olla herkkuilta kotona, mut maha sattuu jo nyt (töissä) niin että ei taida tulla mitään. Huoh.....

No ainakin tää tarkottaa sitä, että raskaushormonit jyllää mun kehossa täydellä teholla, eli kaikki on sit ainaki hyvin?? :O Sillä koitan lohduttautuu.

En oo saanut tätä blogiakaan nyt kirjotettuu, ku kaiken vähäisen vapaa-ajan oon lojunu sohvalla tai sängyssä äärettömän väsymyksen, pahanolon tai vatsanväänteiden kourissa. Huhhei, ihanaa. Odotan sitä toisen kolmanneksen energiapiikkiä kuin kuuta nousevaa...Toivottavasti sellanen ilmaantuu. vau.fi:n raskauslaskuri ilmoitti mulle armollisesti pahoinvoinnin helpottavan joskus joulukuussa. Öö..jeee??
No, joulua odotelles sit...

Ainiin, nyt on vau.fi:n mukaan menos 6+5!

Oireita ja oireettomuutta

Jos mahani sattuu, niin olen huolissaan onko tämä normaalia. Jos se ei satu, olen huolissani että miksi se nyt ei satu. Olin niin tottunut yliarkaan oloon mahassa, että nyt kun se on välillä ollut pois, niin olen ihmetellyt että mitä se tarkoittaa.

Oireita tällä hetkellä:
-välillä kevyitä vihlaisuja kohdun suunnalla
-rinnat on AIVAN kosketusarat
-pahoinvointia eilen koko päivä, sellasta etomista...tänään myös mutta ei yhtä pahasti
-väsymystä

Oireettomuutta: :D
-vatsa ei ole enää niin arka kuin viime aikoina ollut

Voisin jopa tätä vauhtia kuvitella käyväni taas salilla :D Mut toivotaan, et masuasukilla on nyt kaikki hyvin siellä!!

Terveisiä laivalta

Mulla ei ollut ollenkaan niin tylsää mitä luulin et olis :D
Oikeestaan ei ollut tylsää lainkaan. Ei ne muut kumminkaan (kaikki ainakaan) semmosessa kaatokännissä ollu et olis alkanu ärsyttää. Sielt baarista lähdin hyttiin aikaisemmin kun muut, kun masu alkoi "väsyä" eli olla arka ja tuntui et pitää päästä maate. En kyllä saanu unta ennenko joskus neljältä ku muutkin tuli...mut saipahan masu sitä lepoo...

Tänään sitte tuli enemmän kierreltyä taxfreetä, syötyy suklaata ja buffetissa käytiin myös syömässä ihan oikeeta ruokaa. Yllättävän hankala onkin, kun pitää nyt miettiä mitä voi syödä ja mitä ei (sen listeria vaaran takii) esim millä tavalla kala on kypsennetty, onko leipäjuusto pastöroitu jne. Lisäksi kun en muutenkaan syö punaista lihaa, niin valikoima kutistuu äkkiä aika pieneks :D

Tässä muutama juttu mitä ostin laivalta, oman puhelimen kuvansiirto kusee TAAS joten netistä nää kuvat...

K:lle ostin tän, sen vaaleenpunasen kaveriks, jonka K osti mulle viime jouluna :D
Ostin hänelle myös:

Ja sitten itselleni Lancomen Juicy tuben sekä DKNY:n hajuveden <3

 

 Joo että kivaa oli, varsinkin jutella niiden kesätyttöjen ja sen kanssa ketä lähti opiskelemaan. Rahat meni mut i'm happy :) Ainiin, ja tällaisen toin vielä meidän Bellalle :D

Hauskaa viikonlopun jatkoo kaikille :)

Alkuraskautta ja oireita

Olin eilen labrassa, otettiin vielä varavuoksi TYKSin lähetteellä tuo hcg-arvo. Normaalisti nousee :)))

Luin tuossa noista ensimmäisistä raskausviikoista joltain sivulta, ja siellä oli semmonen lause tyyliin että "kehosi yrittää nyt kaikin keinoin viestiä sinulle, että olet raskaana". Tai jotain. Mun kohdalla toi ainakin piti paikkansa. En IKINÄ pidä taukoa salista, mut siinä kiinittymisvaiheessa (en tiennyt sitä sillon) mua alko ahdistaa salille meneminen niin hulluna, et päätin pitää taukoviikon. Siitä muutaman päivän päästä tiesin kyllä sitte jo, et olen raskaana. Jos olisin sillon menny, ni olisin pakkottanu itteni taas kiskomaan sellasia sarjoja että ei ois hyvin käyny..

Se salitauko onki tosiaan täs jatkunu :P Mun vatsa on kokoajan tosi arka enkä pysty oikeen tekemään mitään raskaampaa. Melki päivittäin teen koiran kanssa 1-2 40-70min lenkkiä, mutta huomaan että lenkilläki täytyy ottaa vähän rauhallisemmin. Eilen yritin haravoida vähän aikaa, mut mun oli pakko lopettaa ku kroppa sanoi et ei pysty. Loppupäivän olinki sit ihan puhki!!
Eilen mulla oli muutenki kurja olo illasta, paleli kokoajan, koulunpenkillä nukutti ja vatsa oli arka.
Toivon et tää on vaan tällasta alkuraskauteen liittyvää ja alkaa mennä sitte jossain vaiheessa ohi. Salille meen sitte vasta ku musta tuntuu et pystyn menemään. Mitenkähän muilla on ollu? Anyone?

Vau.fi:n laskurin mukaan mulla on nyt viikkoja 5+4, joskin tuolla naistentautien poliklinikalla lääkäri laski jo maanantaina 5+3. Mikä tekis että nyt on tasan 6vko. Höh?
Olis ollu jännä jos nyt olis jo 7s viikko alkamassa, sillä viikolla tapahtuu niin paljon. Jokatapauksessa ton laskurin mukaan sydämen pitäis alkaa lyödä TÄNÄÄN! :) <3

Tänään onki sellanen päivä, että lähdetään risteilylle työporukalla. Mukana myös pari kesätyttöä ja yks opiskelemaan lähtenyt, joita on nyt sit kiva nähä. Täytynee selitellä heille et miks en koske vettä väkevämpiin... Veikkaan itseasias et mulle tulee tosi tylsä ilta ku muut dokaa, mä en ole todellakaan sellanen joka viihtyis tanssilattialla ihan selvinpäin. Ei oo ees oikeen rahaa shoppailla ;( Mut koitetaan pitää hauskaa, ja täytyy vetäytyä lepäämään sit vaan yksinään jossain vaihees. Tiedän et mul tulee kova ikävä K:ta </3

Olisi hauskaa...

...jos tätä blogia myös lukisi joku ^^
Mä en ole nyt käynyt salilla vielä kertaakaan raskaustestin jälkeen. Mä en uskalla! Kertokaa joku, miten olette liikkuneet raskauden aikana, varsinkin tässä alkuraskauden kriittisessä vaiheessa kun lisäksi väsyttää hulluna kokoajan?
Mun on vaikea lähtee salille, kun olen normaalista treenannut siellä maksimipainoilla. Nyt pitäs varmaan pudottaa niitä painoja ja ottaa kevyemmin. Todennäköisesti oon siellä ihan tumput suorina. Mun normaali treeniohjelma kummiskin on voimahakuista nimenomaan. :/

Menetyksistä

Olen vähän helpottunut, kun luin tänään taas netin ihmeellisestä maailmasta tuosta keskenmenoriskistä..Aiemman tietoni mukaan vain 65% toivotuista raskauksista päätyy lapsen syntymään, mutta ilmeisesti kuitenkin suurin osa keskenmenoista tapahtuu jo ennen kuin raskaudesta on mitään tietoa.
Todetun raskauden keskenmenoriski on 10-15% luokkaa. Huh. Hetken aikaa ehdin hengähtää ja nauttia tästä naisellisesta tunteesta.

Kunnes taas palasin tähän ihmeelliseen blogimaailmaan. Vietän ihan liikaa aikaa netissä ja murehdin.
Olen muuten yllättynyt siitä, miten avoimesti täällä kirjoitellaan raskauden yrittämisestä, toivottomuudesta ja keskenmenosta. Eihän näistä asioista Suomessa puhuta ääneen. Vastoinkäymisistä yleensäkään.
Kun toista ihmistä kohtaa jokin vakavampi vastoinkäyminen tai menetys, on suomalaisen usein helpompi vaieta. Osanotolle on vaikea löytää sanoja -sellaisia ei juuri suomenkielessä ole- ja silmiin katsominen on vaikeaa. 
Varsinkaan asiasta ei saa kysyä. Se on tahditonta? Vaikka itseasiassa menetyksen kokenut mahdollisesti kaipaisi juuri saada puhua ja sillä tavalla käydä läpi ja purkaa tapahtunutta. 
Monissa muissa kielissä on moninkertaisesti sanoja pahoittelulle. Osanotto on ylitsevuotavaa. Esim. oma äitini (suruja kohdanneena) tietää, että suomen kielellä niitä löytyy vain vähän.

Mietin näitä asioita jo kauan sitten kun matkustin Kosovossa. Tapasin nuoren äidin, joka oli synnytyksessä menettänyt lapsensa aivan vasta. Hän kertoi tapahtumasta isäntäperheeni naisille vuolaasti, kyyneleet valuivat jokaisella, kysymyksiä ja pahoitteluja sateli. Minä ihmettelin. Meillä Suomessa ei todella ole totuttu puhumaan tällaisista asioista.
Äitini on myös menettänyt pienen vauvan, ja vaikka siitä on aikaa lähes 30 vuotta, siitä puhuminen on vieläkin vaikeaa. Kun suru oli tuore, äiti koki että ystävät käänsivät selkänsä. Kukaan ei osannut käsitellä niin suurta surua. Ehkä se johtui siitä, että sanoja ei ole.

Äiti sairastui silloin pitkään masennukseen, mikä on aivan ymmärrettävää kun mitään tukea ei juuri tarjottu. Äidillä ei ollut ketään, kenelle puhua.
Ehkä tällainen blogi on meikäläisille oikeanlainen kanava myös surun käsittelyyn. Menetyksen kokenyt saa purkaa sydäntään kasvottomana, ilman häpeää. Ketään ei tarvitse katsoa silmiin, vastaaminen on vapaaehtoista. Mutta sanoja ei välttämättä vieläkään ole.

:P

Lievää etomista sekä eilen että tänään... siitä huolimatta VOISIN SYÖDÄ KOKOAJAN!!

Tänään on parempi päivä

Eilinen oli hirvee päivä alusta loppuun saakka. Oikeestaan se alkoi jo yöllä kun en saanut kunnolla nukutuksi ja näin painajaisia. Nukuin siis aamulla pommiin, havahduin 6:44 kun 7:00 piti olla töissä. Loppumetrillä loppui bensa kun rakas ihana puolisoni ei ollut viitsinyt tankata illalla. Myöhästyin töistä onneksi vain 6min, mutta appiukko ja K joutuivat käydä hakemassa auton tienvarresta pois.

Työpäivän aikana jouduin painimaan hankalan asukkaan kanssa mikä oli ikävää ja turhauttavaa...Onneksi oli lyhyt työpäivä, ja pääsin sen jälkeen metsälenkille ja kaverikin kävi kylässä <3 Sit koululle...koulunpenkillä istuessa alkoi voimistua voimistumistaan kipu nivusessa, joka säteili toiseen reiteen :( lopulta en pystyny oikeen enää olee ja kerroin sairaanhoitaja-opettajalle kivusta. Hän passitti mut terveyskeskukseen. Säikähdin tietty hirveenä opettajan huolta. Olin ihan itkuinen ja huonovointinen kun kipu oli niin ikävän tuntusta.

Lääkärissä jouduttiin tekemään sisätutkimus, mutta eihän siitä mitään selvinnyt ja mun piti lähteä TYKSiin poissulkemaan kohdunulkoisen raskauden mahdollisuutta. Onneksi siellä selvisi ultraäänellä että kaikki pitäisi olla kohdussa hyvin :))) Sillä hetkellä olin valmis kestämään mitä vaan siitä tiedosta. Mulle ei ole vulvodynian takia pystynyt koskaan aikaisemmin tekemään gynekologista tutkimusta ja olin itsestäni ylpee kun kestin sen :D

Nivuskivun syy ei siis selvinnyt mut ainakaan sen ei nyt pitäis olla mitään vaarallista. Voi olla lihasperäistä tai johtua kohdun kasvamisesta ja säteillä jotenkin tonne reiteen saakka.

Pääsin TYKSistä vasta puol 12 yöllä ja tänään aamulla piti herätä lukemaan huomisiin kokeisiin...

Koht siis iltavuoroon taas! Tänään yritän ottaa mahd rauhallisesti, muut sa hoitaa mahdolliset väkivaltatilanteet!! Muutenkin mun täytyy käydä juttelemassa pomolle onko mulla jotain vaihtoehtoja...en halua raskauden aikana olla mukana väkivaltatilanteissa :(
 

Huoh..

Voiko raskaus olla kohdun ulkoinen, jos ei oo mitään vuotoja? Olen ihan paniikissa nyt kun luin toisesta blogista tosta clearbluen raskaustestistä..Mulla siis näytti vähemmän viikkoja kuin mitä pitäis olla, mut en tajunnut sillon yhtään että siitä hcg tasosta pitäs huolestua :O

Töihin...

Tänään yhden vapaan jälkeen iltavuoro edes... tällä viikolla ke-pe olin HFR (hallittu fyysinen rajoittaminen) -koulutuksessa, johon en olis kyllä ilmoittautunut jos olisin tiennyt olevani raskaana...No osallistuin kuitenkin, siellä siis harjoiteltiin työssä eteen tulevien väkivaltatilanteiden taltuttamista ja meno oli aika fyysistä. Tietenkään kukaan ei toistaan tosissaan satuttanut kun oli kyse harjoittelemisesta oikeita tilanteita varten.
Nyt olenkin ottanut super rennosti, eilen oli vapaa ja nautin sittenkin vain metsälenkkeilystä ja löhöilystä. Sain ensiviikon kokeisiinkin vähän luettua. En siis lähtenyt salille koska masu on arka ja neuvolatäti käski mun "kuunnella kehoani" :) plus olin aika väsynyt.
Nyt oon taas saanut nukkua pitkään, mutustaa aamupalaa sängyssä Bellan kanssa.

Nyt noustaan ylös ja metsälenkille taas, aurinkoki paistaa :)

Onko normaalia et vatsassa tuntuu sellasta pientä paineen tunnetta kokoajan, ts on vähän arka?

Tästä lähdetään :D

Elikkäs ensimmäinen masukuva, jotta voi sitten seurata kasvua :D Vielä ei näy tietty yhtikäs mitään, paitsi ehkä hippasen turvotusta alavatsassa..!

Kuvaan eksyi myös Bella :)

Mieltä askarruttaa...

Tuhat asiaa tietenki mielessä.

1. Täytyy hakea jostain se lista mitä raskaana ollessa pitäisi ruokavaliossa välttää
2. Tänään olisi salipäivä, neuvolatäti sanoi että mun pitää ottaa siellä rauhallisemmin. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
3. Voiko jo alkaa iloita?
4. Koska voi alkaa hommata hoitopöytää, pinnasänkyä, jne :)
5. Apuaaaaa mua pelottaa ja jännittää ihan hirveesti!!!!

Edellispäivänä siis tein ekan raskaustestin, se apteekin oma raskaustesti. Olin ihan varma etukäteen et olen raskaana, menkat oli pari päivää myöhässä ja mulla ne ei myöhästele koskaan. Ensin tulkitsin tuloksen negaksi ja olin ihan ihmeissään. Kun se viiva oli sellanen haalea. Onneks koulukaveri oli henkisenä tukena (koulun vessassa:D) ja vakuutteli että on se nyt positiivinen, ei siihen muuten tulis viivaa ollenkaan. Kotona googlasin, ja vakuutuin itsekin aikalailla.
 Rakas puoliskoni kuitenkin vaati digit. testiä joka käytiin sitten ostamassa eilen. Tein testin jossain ulkovessassa kun mentiin apteekista suoraan koiraa juoksuttamaan hiekkakuopille :D K ei suostunut odottamaan kotivessaan asti... Ja "raskaana" teksti siihen ilmestyi....

K soitti heti vanhemmilleen, anoppi tietty hyppii riemusta tälläkin hetkellä. Mä en oo viellä uskaltanu kertoa omille vanhemmille, lähimmille ystäville ja siskolle olen.

Kohta pitäis lähteä metsälenkille Bella-koiran kanssa. Se päivystää mun vieressä sängyllä ja vinkuu hiljaksiin <3

Tossa Bella hiekkakuopilla..

Toivottavasti saisin pian jonkun lukijankin x))))

Raskaana:))

Hello..
Päätin aloittaa myös odotusblogin, kun olen niitä lueskellut nyt tosi paljon :)
Olen aavistellut raskautta jo n. viikon ajan, eilen varmistui ja tänään vielä tuplavarmistui :P Mitä vaan voi vielä tapahtuu, mut innolla odotan ja toivon et kaikki menee hyvin. Olen nyt sit neuvolan mukaan 5.viikolla:)))

Ei olla avomiehen kanssa suunniteltu tätä, mut jätettii vain kesällä ehkäisyt pois kun ei sopivaa löytynyt..ensin laskettiin "vaarallisia päiviä", ja sit vain lakattiin laskemasta..?:D Ei ole kahta kysymystäkään, vauva saa tulla <3

Ollaan oltu yhdessä vähän reilun vuoden, mut tunnettu 3vuotta. Täs ajassa ollaan keretty hommata oma koti, sormukset ja ihana saksanpaimenkoiratyttö Bella:) Nopeeta toimintaa, mut molemmista tuntuu kuin oltais tunnettu aina...joten mikäs siinä. Kumpikaan ei vois elää ilman toistaan :) 
Harrastetaan yhdessä voimailua (joka mun osalta muuttuu nyt raskauden ajaks vähän naisellisempaan treeniin) ja tietty koiralenkkeilyä. Viihdytään ulkoilmassa ja iltaisin kotona toistemme seuras.

Nyt se elämä sit todennäköisesti muuttuu lopulliseti, ja sitä täs ihmetellään kovin. Onneks ikää on jo tullut ihan sopivasti eikä kumpikaan kaipaa mitään sinkkuelämää ja baari-iltoi!! :P Arvot meil on yhteiset, perhe on tärkee. Toivottavast nyt sit kaikki menee hyvin ja oikeesti saadaan 9kk pääst lisäystä tähän pikku perheeseen!!:)